Dies Natalis Solis Invicti

This is the time of the year when we repeat ourselves we repeat ourselves. Last year we shared a live recording from one of our shows in Hämeenlinna. This year we do exactly the same. This show was on a Thursday night 28th of June 2012. We played with Left Cold and Pigeon Hunt. The first song was cut of from this file due to horrible sound. It would’ve discouraged all the listeners. Bear with my bass effect and I’ll promise they won’t sound this unsteady through the bass cabinets. Thanks to the sound man of Suisto club who continues to record all the shows at the venue. It’s very nice.

Set list:
-Chipped Teeth
-Pass This
-Cruel Intentions
-For Real
-Dead Sailors
-Lust For Lie
-Worn Out Shoes
-We Are the Wild Flowers
-Process

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

For the extra reading, here’s a review of the show. This blogger almost liked the show and points out quite precisely what he liked and what went wrong.

Share

Studio documentary

This is what you get when you give a video camera to a band while they are recording.

Share

Happy holidays!

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Here’s something random for the christmas. Live set with audio taken straight from the sound board at Suisto-klubi in Hämeenlinna on 28.10 2010. This file has been laying low in the vault of countless demo recordings etc. It’s kinda rough listen, hope you get something out of it. Oh, and there was a review of this show in Lammaszine.

Share

Work in progress

We had the first production meeting couple weeks back and the record is slowly starting to take shape. Now it’s time to record some new demos next saturday. Diverse stuff.

Share

What critics had to say about Atonement

Atonement came out almost a year ago and it took some time to finally gather these pretty mixed reviews it got. Most of ’em are in finnish. Feel free to hook us up if you come across with more writings about the album.

TUSKASI.COM
9,5/10

Lighthouse Project’s unique and to some extent Old School kickass Hardcore has been helping Hardcore fans getting through the shit life drops on upon since their first demo came out in 2005. They tore a hole for themselves on the Finnish underground scene and got a stable fanbase through their energetic live performances. “Atonement” is Lighthouse Project’s third full-length studio album to come out in their six-year career.
On the first glaze “Atonement” creates merely confusion. ’’Is this really Lighthouse Project?’’. The typical fast-paced banging seems to have changed towards somewhat more restrained style which reminds more of Metal than Hardcore. Each song on its own is a unique entity combining different vibes which is nothing like a shattered and unstable bigger picture as one might prevail. The possible disappointment should shiver off the latest after the album has been played through a time or two. Vocalist Toni Salminen is still doing what he does best; while his grammar might stumble the growling and lyrics do not. Before the album came out it was hard to imagine Toni’s vocals being even more effective under a slight different change from the fast-paced suffering and shit storm; in this case called Hardcore. “Atonement” uses its asset on a more diverse way and it is useless to try to categorize it into a certain genre as the vibes are coming all the way from gloomy Doom / Progressive and even blackish Metal. On top of that one can add the melodic guitar riffs and the review just creates a nice mind fuck instead of a clear vision to the reader’s head making him/her want to buy the album. Naturally “Atonement” also contains some more vigorous winds from the past such as “Lust for Lie” and “Terrorist”.

The change in style makes the end product only more versatile while bringing more depth into the mix without eating the credibility from the deep Hardcore roots. Throughout the album one can feel the darkness of the Finnish winter in their fingertips. Lighthouse Project has gotten one step closer in finding their own unique style and it is pure gold. “Atonement” is simply an amazing execution and worth checking out even though Hardcore normally would not be your ordinary cup of tea.

Arvo Partanen

NOISE.FI
4/5

Jos vertaa Lighthouse Projectin tuoreinta pitkäsoittoa kolmen vuoden takaiseen Giftiin, saattaa tyylillinen muutos vaikuttaa jokseenkin jyrkähköltä. Tässä välissä julkaistut pari seiskaa todistavat kuitenkin asteittaisemmasta liukumisesta kohti kolmannen Atonement-albumin väkevämpää ja vaikuttavampaa ilmaisua. Henkilökohtaisella tutkallani helsinkiläisviisikon tekemiset rupesivat piippaamaan vasta viime vuoden lopulla julkaistun Lust for Lie -seiskatuumaisen kohdalla. Pienimuotoisen tunnustelun ja tiedustelun perusteella en ole ainoa jolle kävi näin.

No mikä sitten on homman nimi Atonementilla? Kahdella sanalla sanoen intensiivisempi ja monipuolisempi. Vauhtia on haettu niin 90-luvun metallisemmin riuhtovista hardcore-visionääreistä kuin klassisemmastakin heviriffittelystä. Jälkimmäisen kaltaisen huomaa varsinkin levyn päättävästä Death of a Cat Caused the Collapsesta, josta voi löytää viittauksia niin AC/DC:iin kuin Slayeriin. Green Coffeessa puolestaan on milteipä Soundgarden-henkistä groovea.

Moniosaisemmissa sävellyksissä on kunnianhimoisen eeppistä otetta ja lyhyemmissä purkauksissa keskitytään mahdollisimman raivokkaaseen mutta silti intohimoiseen ulosantiin. Liki convergemaiseen repimiseen yltävät Terrorist ja Lust for Lie, joka nimestään huolimatta ei löydy yllä mainitulta samannimiseltä seiskatuumaiselta. Kyseisen EP:n ja parin nähdyn keikan perusteella odotin pitempiä kappaleita, mutta levyltä löytyy niin puolitoistaminuuttisia rykäisyjä kuin psykedelisellä outrolla varustettu viisiminuuttinen Another Testimonykin. Raitojen vaihtumista ei välttämättä huomaa koska useastikaan taukoja ei kappaleiden välillä ole. Tämä lisää osaltaan intensiivisyyden tuntua levylle ja tekee siitä hyvin kompaktin paketin. Jotkut saattavat pitää 27 minuutin kestoa albumimittaan nähden jopa liiankin kompaktina. Niille minulla on kolme sanaa: Reign in Blood.

Vokalisti Toni Salminen raastaa kurkustaan henkilökohtaisen synkeää tekstiä sellaisella vimmaisuudella että välillä prepositiot ja artikkelit unohtuvat. Jos lontoonsa ei olekaan aivan korrektia, raikaa sanoitusten emotionaalinen painoarvo sitäkin voimakkaampana, samalla väistäen angstitilityksen korneimmat sudenkuopat. Mukana on myös valonpilkahduksia ja persoonallisen tuorettakin käsittelytapaa. Onnistunein sanoitus on ehdottomasti Imitation Is the Highest Form of Flattery, jossa oivalletaan että paskojen fiilisten sivutuotteena on useasti taide, mikä puolestaan inspiroi muita, nuorempia taiteilijoita. Salminen kiteyttää tämän nykyrockin osalta siteeraamalla Kurt Cobainin viimeisiä sanoja, jossa grungeikoni puolestaan lainaa Neil Youngia. ”It’s better to burn out than to fade away. Peace, love empathy”.

Atonement on Lighthouse Projectin paras levy. Se muistuttaa perusasetelmiltaan ja vaikuttavuudeltaan, jos ei niinkään musiikillisesti, viimevuotista St. Hoodin For the Deadia, jossa ammennettiin niin ikään onnistuneesti omaan tyyliin sulauttaen metallin ja metallisen hardcoren klassikoista. Aivan samanlaista, musiikillisen täysosuman innoittamaa lapsellista innostusta tämä ei kuitenkaan jostain syystä herätä. Ehkä musiikissa on paikka paikoin sitä imitaatiota liikaakin. Lighthouse Projectilla on joka tapauksessa rahkeita vieläkin pysäyttävämpään ällikällälyömiseen.

Tom Sundberg

SOUNDI
3/5

Lighthouse Projectin pyssystä lähtee raju satsi metallista hardcorea. Bändi todistelee kolmannella kokopitkällään hardcore-tietotaitoa myös laajemmalla skaalalla esitellen useampia vain harrastajille suoralta kädeltä tunnistettavissa olevia alagenrejä. Kaikille metallipäille Atonementia ei sen sijaan kannata suositella, siitä pitävät huolen levyn soundit ja laulaja Toni Salmisen rääkyminen. Niin ikään Disco Ensemblen valitsema linja tuntuu kaukaiselta ajatukselta, vaikka levy-yhtiön tuki saa pahimmat kielet kuiskimaan yhtyeen kaupallistumisesta.

Jos Lighthouse Projectista kuitenkin puhutaan crossover-yritelmänä, ei se missään nimessä jää väliinputoamiseksi. Yhtyeen uteliaisuudesta huolimatta Atonement pysyy hyvin kasassa ottaen vinyylijulkaisun selkeän muodon. Albumilla jaksetaan meuhkata alle 28 minuuttia, mikä on sopiva mitta suuruudenhulluimmallekin hard­core-pohjaiselle eepokselle.

Atonementin kappalerakenteet pitävät mielenkiintoa yllä ja tyylien kirjo mahtuu mukavasti samoihin kansiin. Mutta kun bändin hieman väkinäistä groovea rupeaa vertaamaan siihen, kuinka Lust For Lie -biisi lähtee kaasu pohjassa liikkeelle, käy selväksi missä Lighthouse Projectin juuret lepäävät.

Eero Kettunen

KAAOSZINE.FI
9/10

Majakka projekti on edennyt jo kolmanteen pitkäsoittoonsa ja kuten kaksi viimeisintä seiskaa on enteillyt, äänimaisemat ovat muuttuneet entistäkin raskaammiksi ja synkemmäksi. Tyylin radikaalin muutoksen takia miehet päättivät myös vaihtaa levy-yhtiötä ja CD:n julkaisijana toimii tällä kertaa KHY Suomen Musiikki Oy, LP:n julkaisijana taas toimii Rabbit Ilsn Records.

Bändi on ollut kasassa vasta kuusi vuotta ja Lighthouse Project on jo nyt noussut yhdeksi kovimmista ja puhutuimmista nimistä Suomen hardcore-skenessä. Allekirjoittaneelle kyseessä on se kovin ja arvostetuin Suomi-hc/punk bändi.

Nyt siis itse levystä, “Atonement” on tarkkaan harkittu ja erittäin monipuolinen kokonaisuus jossa riittää sulattelemista vielä pidemmäksi aikaa. Levyä on turha lähteä jakamaan eri lokeroihin sillä se on lähes mahdotonta, tunnistettavissa on kuitenkin vaikutteita aina punkista black- ja doom metalliin asti. Siinä missä aiempien tuotoksien on sanottu kuulostavan paljon bändin esikuvilta, ei tästä ole enää “Atonementilla” tietoakaan. Mainittavia raitoja levyllä ovat mm. rivakkammat rykäisyt “Lust For Lie” ja “Reasons“, Convergemainen “Terrorist“, tunnelmallinen ja maalaileva “Green Coffee” ja jo pidemmän aikaa kuultu synkkä “Another Testimony“. Kokonaisuuta homma kuitenkin toimii sen verran hyvin, että olisi samantien voinut mainita muutamalla sanalla levyn jokaisen raidan.

Kuten aina tähänkin asti jokaisella bändin julkaisulla, on pakko mainita vokalistin Tonin ainutlaatuinen ääni sekä sen kehittyminen entistäkin kylmemmäksi, intensiivisemmäksi ja ahdistuneemmaksi. Huomattavana muutoksena on myös se, että bändin tyyli on pysynyt erinomaisesti mukana tässä kehityksessä.

Levy tulee siis ulos 6. lokakuuta ja mikä sopisikaan paremmin Suomen syksyn synkkyyteen kun “Atonement”? No ei sitten mikään.

Tommi Hämäläinen

MIASMA
7/10

Alku on mielenkiintoa herättävä, sillä ensisoinnut ennakoivat tylyä ja tinkimätöntä matkaa modernin punkrockin ytimeen. Tuo lupaus lunastetaankin varsin hyvin. Atonement on ilmeeltään teräväsoundinen ja voimakas, musiikki kulkee luontevasti eteenpäin eikä tunnu juuri missään vaiheessa liian löysältä. Lyhyehköt pituudet sopivat yhtyeelle mainiosti. Sen huomaa selvästi verratessa niitä levyn pisimpään, yli viisiminuuttiseen kappaleeseen. Eivätkä lyhyet vedotkaan tarkoita automaattisesti sitä, että vauhdin pitäisi olla hurja, kyllä keskitempoisestakin kamasta saa näköjään tehtyä osaavissa käsissä ihan kuunneltavaa. Tärkeä osansa onnistumisessa on karulla huutajalla, jonka kurkun kestävyyttä täytyy ihailla. Hän onkin varsin sopiva vokalisti tämän tyyliseen rynkytykseen.

Lighthouse Projectin eräs vahvuus on monipuolisuus ja eloisuus, sillä kymmeneen raitaan mahtuu jos jonkin sortin sävellystä. Parhaimmillaan bändi paiskoo hurjaa hardcorea, mutta hitaampi tavara ei aina sytytä samalla tavalla. Välillä touhu meinaa lipsua jo liki emon puolelle, vaikka mihinkään imelyyksiin ei sentään sorruta. Alle puolen tunnin kesto tekee levystä sopivan kompaktin, näin tiivis kokonaisuus on helppo ottaa haltuun ja hahmottaa. Pienestä tasonvaihtelusta huolimatta levy jättää fiiliksen onnistuneesta tekeleestä, johon jäsenten antaumus on jättänyt leimansa, nämä kappaleet on kyllästetty bändin omalla hiellä. Koko paketti on rehellisesti kasaan väännetty, eikä mitään radiohittireseptillä leivottua teennäistä pakkopullaa.

Tuukka Termonen

HELSINGIN SANOMAT
3/5

Suomessa alkaa olla runsaasti misantrooppisia, tatuoituja hupparikundeja, joiden treenikämpillä soi USA:n itärannikolta ammentava metallinen hardcorepunk. Monet näistä bändeistä levyttävät indie-yhtiö Full House Recordsille, mutta osataan sitä isommissakin lafkoissa – ainakin jos Lighthouse Projectin kolmanteen levyyn, Atonementiin on uskominen.

Tyypillisestä Full House -levystä Atonement eroaa siinä, että se on puoliksi rähmällään länsirannikon hienovaraisen post-hardcoren suuntaan. Kitaraefektejä käytetään enemmän kuin runttaavassa NYC-hc:ssa, tempot elävät kappaleen tunnelman mukaisesti ja sovituksiin on ängetty mukavasti detaljeja.

Harkitun tuotannon varjopuolena on kuitenkin se, ettei Atonement sisällä paljoakaan mukaansatempaavia moshpit-anthemeita. 1,25 minuuttia kestävä Lust for Lie ja D-beat -genrelle pokkaava Reasons pääsevät lähelle, mutta loppulevy ei onnistu tavoittamaan tämänkaltaisen musiikin vaatimaa tylyä in your face -asennetta.

Mervi Vuorela

IMPERIUMI
5/10

Saatekirjeessa helsinkiläisen Lighthouse Projectin edustaja sanoo, että Atonement on olemassa siksi, että se piti tehdä. Lyriikoissa sanotaan että koska hiljaisuus kuvottaa, yhtyeen kertojaminä pohjaa olemassaolonsa sitä vastaan huutamiseen. Punk-piireille jo vanha tuttu yhtye onkin tehnyt ensimmäisellä albumillaan Suomen Musiikille levyllisen sisäänpäin kääntynyttä, helvetin ahdistunutta ja neuroottista metallinmakuista punkkia, joka räkii ympärilleen katkeruutta ja vihaa niin itseään, lähiympäristöään kuin koko maailmaakin kohtaan. Lighthouse Projectin maailmasta ei hyviä puolia löydy kuin meren alkukantaisen rehellisistä aalloista; kaikki muu on enemmän tai vähemmän vain paskaa pinnaltaan kaunistellussa paketissa.

Lähimpänä metallia Lighthouse Project liikkuu levyn puolivälin biiseissä Overcast Atmosphere ja Another Testimony sekä Green Coffeessa, joissa kaikissa soi Black Sabbathin tehokeinojen vaikutus. Simppelin verkkaiset ja samalla hypnoottiset riffit ajavatkin lyriikkojen ahdistuneisuuden ainakin meikäläiselle kertaluokkaa paremmin himaan kuin raivokkaasti ja arvaamattomasti pärskähtelevä hc-punk, josta ei sanoituksellisesti ota selvää erkkikään.

Lighthouse Project on kaiketi hyvä siinä mitä se tekee, mutta meikäläisen kohdalla se ei osu maaliinsa. Voi olla, että olen liian keskiluokkainen, liian mukavuudenhaluinen tai tyyten kykenemätön tuntemaan empatiaa, mutta en ihan ymmärrä Lighthouse Projectin puolipsykedeelistä huutoterapiaa. Atonementin angsti, itseensä eristäytyneisyys ja murhanhimo on makuuni liian kohdistamatonta, liian introverttia ja kuulostaa liiaksi kappaleiden kertojaminän henkilökohtaiselta sairaskertomukselta, jotta osaisin kuvitella sen pystyvän ravistelemaan yleisöään tunnistamaan ympäröivän maailman epäkohtia. Jos levyn idea sen sijaan on ainoastaan huutaa maailmalle että nyt vituttaa, niin miksi sen pitäisi yleisöä kiinnostaa?

Mape Ollila

LAMMASZINE.FI
4,5/5

Meikäläinen on jättänyt Lighthouse Projectin pari edellistä pikkulevyä kuuntelematta, mainittakoon se heti alkuun. Toistaiseksi uusin kuulemani LP-albumi onkin ”Gift” vuodelta 2007, ja siihen verrattuna majakanvartijoiden kolmas albumi ”Atonement” on suuri harppaus eteenpäin.

Kuten saatekirjekin mainitsee, niin metalli on metallimpaa ja punk punkimpaa. Sanoituksellisella puolella hukutaan jälleen vitutuksen valtameren sysimustiin aaltoihin, eli ihminen on jälleen niin paljas kuin pieni kärsiväsieluinen ihminen vaan voi olla. Suurin muutos löytyykin musiikilliselta puolelta. Lighthouse Project on saanut ujutettua raskaaseen mättöönsä mielenkiintoisia koukkuja, sävyjä ja nyansseja. Melodiat ja paikoin jopa psykedeelinen tunnelma ovat lisääntyneet, mutta eivät metallisten riffien tai primitiivisen hardcore-poljennon kustannuksella. Vokalisti Toni saattaa kärisevän äänensä kanssa olla hieman monotoninen, mutta tämä on mitä sopivin tunteiden tulkki näiden patoutumisien purkamiseen. Lighthouse Projectin suunta on nyt selvillä, ja se pyrkii määränpäähänsä varmaotteisesti ja määrätietoisesti. Jos arvon kuulija kuvittelee, että “Atonement” on selvää kauraa kertakuuntelulla, niin tuota kärsivää sielua ei voi auttaa muuten kuin laittamalla levyn uudestaan soittimeen.

Viimeistään nyt kannattaa muidenkin kuin pelkkien hardcore-diggareiden noteerata tämä yhtye. Esimerkiksi metallin ystäville Lighthouse Project voisi olla vähintään mielenkiintoinen tuttavuus.

Jouni Parkku

DESIBELI.NET
3/5

Tummaa ja aggressiivista hardcorea lohkova kotimainen viisikko pistelee jo kolmannen pitkäsoittonsa ilmoille. Rupinen ärjy-laulu, metallisen raskas askellus ja kipeytyviä niskalihaksia aiheuttava koukukkuus leimaavat tutusti kymmenen biisin kokonaisuutta, josta löytyy tylyn juntan ohella myös sen verran vaihtelua ettei plätty puuduta. Yhtye jatkaa oikeastaan aika samankaltaisella tasavahvalla otteella kuin edellisillä levyillä, mikä toisaalta on merkki kypsyydestä valitun polun, näkemyksen ja taidon suhteen. Toisaalta taas tätäkin sävykkäämmät ja ehkä jopa kokeilevammat hetket saattaisivat nostaa yksittäiset sävellykset sellaiseen liitoon, jolla todellisia klassikoita luodaan. Edellisestä arviosta noussut ”persoonallisen soundin kaipuu” vaivaa monessa kohtaa Atonementiakin ja vaikka yhtenäisyys löytyy huolimatta melko vaihtelevista biisipituuksista, on kokonaisuus pahimmillaan melkoisen bulkkia perusjyystöä. Tämä ei ehkä ole niinkään Lighthouse Projectin huonoutta kuin koko genren mielikuvitusköyhyyttä…

Kuten todettua, sävykkyyttä ja virkistäviä poikkeuksia onneksi löytyy, kuten Off Beat (With The World)in sumuisen väliosan lyömävivahteet, spurttaava piristysruiske etenkin alkupuolella Lust For Lieta tai neliminuuttisen Overcast Atmosphere pohdiskelevammat puolet. Lyhyenä tiiviinä inyourface-luentana alle kaksiminuuttinen Terrorist on toimiva koulukirjaesimerkki päällekäyvästä huutohardcoresta. Yli viisiminuuttinen Another Testimony jaksaa kasvattaa, kääntyillä ja lypsää ja onnistuu jotenkin takakierteellä luomaan aika lohkareisesta betonistaan ihan värikästä, tosin uhkaavaa ja synkkää. Kipakan Reasonsin loppuperkussiot ovat myös melko toimiva mauste paketissa. Eli kyllä Majakat ovat saaneet lisää sävykkyyttä pakettiin. Green Coffeen pearljam-henkiset kitarakuviot tekevät biisistä yhden bändin mieleenjäävimmistä. Keveämpien sävyjen hyödyntäminen vastapainona onkin ensiarvoisen tärkeää musiikin hengityskyvylle. Plussan puolelle siis mennään jälleen, mutta vieläkään ei räjähdä pää…

Ilkka Valpasvuo

Share